Täydellisen vapauden polku

Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Ananda-lehden numerossa 4/2017.

Jooga ei ole muusta maailmasta irrallinen ilmiö. Mutta mikä on sen rooli aikamme ristiriidoissa? Onko joogalla poliittinen ulottuvuus?

Vanha buddhalainen tarina kertoo kuninkaasta, jolla oli herkät jalkapohjat. Kun hän asteli valtakunnassaan avojaloin, tekivät tikut ja pikkukivet hänen kulkemisestaan tuskallista. Siispä kuningas määräsi palvelijoitaan peittämään koko maan nahalla. Tämä osoittautui kuitenkin hankalaksi, sillä mistä palvelijat löytäisivät riittävästi nahkaa valtakunnan vuoraamiseen? Entä miten kävisi kasvien ja eläinten? Silloin kuninkaan luokse tuli vaeltava munkki. Kuultuaan kuninkaan huolen munkki antoi tälle kaksi pientä nahkapalaa ja neuvoi, miten niistä tehdään kengät.

Tämä tarina ilmentää buddhalaista oppia, jonka mukaan on parempi muuttaa itseään sen sijaan, että yrittäisi epätoivoisesti muuttaa maailmaa. Sama käsitys läpäisee koko Intian henkisen perinteen, myös joogan. Joogan mukaan kärsimyksistä ei vapauduta ulkoisia olosuhteita muuttamalla, vaan vahvistamalla itseään ja suuntaamalla huomionsa sisäänpäin.

Modernit yhteiskunnalliset teoriat perustuvat aivan päinvastaiselle ajatukselle.  Niiden mukaan ihminen on ensisijaisesti ympäristönsä tuote. Erityisesti marxilaisuudesta ammentavat suuntaukset väittävät, että epäoikeudenmukaiset yhteiskunnalliset olosuhteet ovat kaiken kärsimyksen, rikollisuuden, väkivallan ja sosiaalisten ongelmien syy. Vapauden ja onnellisuuden saavuttaminen edellyttää ulkoista muutosta.

Kukaan tuskin kiistää, etteivätkö olosuhteet muokkaisi meitä. Koko maailmankuvamme, kuten myös persoonallisuutemme oikut, tottumuksemme ja mieltymyksemme ovat ulkoisten tekijöiden muovaamia. Myöskään joogafilosofia ei tätä kiellä. Päinvastoin, sen lähtökohta on, että toimintaamme ohjaavat elämän (ja edellisten elämien) meihin kaivertamat ehdollistumat. Ne värittävät kokemustamme maailmasta – jopa luovat sen.

Toisin kuin materialistiset yhteiskuntafilosofiat, joogafilosofia kuitenkin opettaa, että kaiken tämän takana ihmisellä on muuttumaton, todellinen olemus. Kärsimystä aiheuttavat ulkoiset olosuhteet ovat vain seurausta kollektiivisesta etääntymisestä tästä olemisen perustasta. Jos alamme ”peittää maailmaa nahalla” – siis muuttaa sitä suopeammaksi ehdollistumillemme – tuotamme ainoastaan lisää kärsimystä. Poliittisten ideologioiden verinen historia havainnollistaa tätä varsin kouriintuntuvasti. Kaikkia vallankumouksia ja hirmuhallintoja yhdistää se, että niiden takana on puutteellinen visio paremmasta maailmasta.

Edistyksen myytti

Joogafilosofian näkemys sisäisen muutoksen ensisijaisuudesta vaikuttaa tietysti äärimmäisen idealistiselta ja alttiilta kritiikille. On vaikea nähdä, miten diktatuurissa elävien tai vainottujen ihmisryhmien kärsimys johtuisi siitä, että he ovat etääntyneet omasta todellisesta olemuksestaan. Tämä kritiikki paljastaa perustavanlaatuisen perspektiivieron joogafilosofian ja modernien ideologioiden välillä.

Länsimaista kulttuuria määrittää ajatus edistyksestä – siitä, että historia kulkee eteenpäin ja että velvollisuutemme on luoda maailmasta parempi paikka. Modernin ihmisen oletetaan (ainakin teoriassa) näkevän itsensä globaalin yhteisön osana, ei pelkästään oman perheensä, sukunsa, heimonsa tai kansansa edustajana. Vastaavasti moderniin maailmankuvaan kuuluu oletus, että tulevaisuudessa häämöttävä ”parempi maailma” on samanlainen kaikille.

Tämä sinänsä hyvältä kuulostava ajatus on kuitenkin kaikkea muuta kuin yleisinhimillinen. Se edellyttää lineaarista aikakäsitystä, oletusta ihmiskunnan ykseydestä ja siitä, että ihminen voi muokata todellisuutta mielensä mukaiseksi. Näiden käsitysten juuret ovat kristillisessä odotuksessa, että aikojen lopussa Jumalan valtakunta saapuu maan päälle. Valistuksen myötä tämä messiaaninen oppi maallistui luottamukseksi ihmisen kykyyn parantaa maailmaa järkeen perustuvan tieteen ja teknologian avulla.

Vastaava pyrkimys loistaa poissaolollaan lähes kaikista perinteisistä kulttuureista. Myös joogafilosofialle ajatukset edistyksestä, yhdenmukaisuudesta ja aikojen lopussa koittavasta autuudesta ovat täysin vieraita. Lineaarisen, tulevaisuuteen suuntautuvan kehityksen sijaan jooga näkee maailman syklinä, jossa tietyt vaiheet toistuvat säännönmukaisessa järjestyksessä (ks. artikkelini Kaiken olevan kannattelija). Jos otamme joogafilosofian vakavasti, on suhteemme todellisuuteen aivan erilainen kuin tulevaisuudessa häämöttävää utopiaa tavoittelevan nykyihmisen.

Joogi ei kuitenkaan käännä selkäänsä todellisuuden nurjille puolille. Hän näkee ne luonnollisena ja väistämättömänä osana syklin kääntymistä kohti loppuaan. Hän ei myöskään vastusta yrityksiä vähentää kärsimystä esim. teknologian tai humanitaarisen työn avulla, päinvastoin. Joogille on kuitenkin selvää, että kärsimys ei lakkaa sen oireita hoitamalla. Paras lääke sitä vastaan on itsensä vahvistaminen ja sisäisen riippumattomuuden tavoittelu.

Jooga ja politiikka

Kaikesta huolimatta jooga on historiansa aikana kytkeytynyt politiikkaan ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen monin, jopa keskenään ristiriitaisin tavoin. Viime vuosina Intian hallitus on nostanut joogan intialaisen kansallisidentiteetin symboliksi ja suurvaltapolitiikkansa välineeksi. Samaan aikaan länsimaissa yhä useammat joogaopettajat ovat alkaneet muokata joogasta valtarakenteita purkavaa ja tasa-arvoa edistävää poliittisen aktivismin muotoa.

Miten jooga voi yhtä aikaa olla toisaalta konservatiivisuuden ja perinteisten arvojen, toisaalta yhteiskunnallisen tiedostavuuden ja pehmeiden arvojen symboli? Syy löytyy joogan historiasta.

Intian ollessa yli seitsemän vuosisataa vieraan vallan alla joogit eivät tyytyneet seuraamaan tilannetta sivusta. Muslimihallitsijoiden ajaessa intialaisia ahtaalle pitivät joogiarmeijat puoliaan valloittajia vastaan. Myös East India Companyn kauppamiehet joutuivat kohtaamaan aseistautuneita joogeja luodessaan perustaa siirtomaahallinnolle. Näiden esikuvien pohjalta itsenäisestä ja vapaasta joogista tuli 1800-luvun kansallismielisessä liikkeessä vieraan vallan vastustamisen symboli.

Länteen jooga puolestaan saapui sellaisten tahojen kautta, jotka kansallisen itsenäisyyden sijaan etsivät vaihtoehtoa heitä ympäröineelle elämäntavalle. Länsimaiden ensimmäinen joogi H. D. Thoreau vetäytyi metsään ja kieltäytyi maksamasta veroja, koska ei halunnut tukea orjuutta. Joogan käsitteistön popularisoineet teosofit etsivät kolmatta tietä dogmaattisen uskonnon ja materialistisen luonnontieteen välistä. Aleister Crowley hyökkäsi viktoriaanista moraalia vastaan aseinaan magia, jooga ja huumeet. Vesimiehen ajan kukkaislapset hylkäsivät porvarillisen elämäntavan ja pyrkivät murtautumaan aikakautensa ajattelumalleista hapon ja henkisyyden voimin.

Lyhyesti sanottuna jooga edustaa historiallisesti valtakulttuuria Intiassa, vastakulttuuria länsimaissa. Intiassa joogalla on vuosituhantiset juuret, länteen se on saapunut vasta vähän yli sata vuotta sitten. Intiassa jooga edustaa jotain kotoperäistä, lännessä se on tuontitavaraa. Tästä syystä se myös asemoituu eri tavalla myös poliittiselle kentälle.

Onko jooga ideologista?

Erot joogan kulttuurisessa merkityksessä ja poliittisessa asemoitumisessa eivät ole ainoita siihen sisältyviä ristiriitoja. Historiallisista muodonmuutoksistaan huolimatta myös länsimaissa harjoitettu jooga kantaa valtavasti intialaista metafysiikkaa, kulttuuria ja arvoja, jotka eivät sovi yhteen modernin eetoksen kanssa. Samalla Intian hallituksen visio ”aidosta intialaisesta joogasta” jättää huomiotta, että nykyjooga on aikojen saatossa muovautunut kulttuurinen hybridi.

Ristiriitoja ei vähennä se, että etenkin Yhdysvalloissa jooga on sotkeentunut identiteettipolitiikkaan. Hinduryhmät, kristilliset järjestöt ja poliittiset agitaattorit käyttävät joogaa lyömäaseena ja pyrkivät muokkaamaan sitä mielensä mukaiseksi. Esimerkkejä ovat koulujen joogaopetuksesta käydyt oikeustaistelut, kiihkeä keskustelu kulttuurisesta omimisesta ja jopa vaatimukset tehdä alkujaan harvoille ja valituille tarkoitetusta joogasta inklusiivisempaa.

Kaikkia näitä pyrkimyksiä yhdistää se, että ne tulkitsevat joogaa yhden tai toisen modernin ideologian näkökulmasta. Ne kaikki yrittävät osoittaa, että joogan harjoittajien tulisi ajatella ja toimia tietyllä tavalla. Joogaan ei kuitenkaan sisälly poliittista ideologiaa, jota sen harjoittajan tulisi seurata. Kuten modernin joogan pioneereihin lukeutuva Shri Yogendra on todennut, kuka tahansa voi hyötyä joogasta, olipa hänen vakaumuksensa millainen hyvänsä.

Paetakseen joogaan sisältyviä ristiriitoja, yhä useampi joogaopettaja Yhdysvalloissa on viime aikoina yksinkertaisesti päättänyt lakata kutsumasta harjoitustaan joogaksi. Tämä on tietysti loogista jatkoa joogan historiallisille muodonmuutoksille. Se kuitenkin tarkoittaa, että jooga katkaisee viimeisetkin siteensä siihen, mikä tekee joogasta arvokasta. Leviääkö tämä surkea trendi myös Eurooppaan? Se riippuu siitä, missä määrin joogan harjoittajat kykenevät pitämään puoliaan ajan henkeä vastaan.

Syyllisyys ei kuulu joogaan

Historia osoittaa, että jooga ei ole ympäröivästä maailmasta irrallinen ilmiö. Samalla jooga metafyysisenä systeeminä pyrkii ulos historiasta, ulos sosiaalisesta, kulttuurisesta ja poliittisesta todellisuudesta – ulos persoonallisista ehdollistumista. Tämä ristiriita ei ole uusi. Se voidaan nähdä jo Bhagavadgitan alkukohtauksessa, jossa prinssi Arjuna pohtii taistelukentällä toimintansa oikeutusta.

Krishna kehottaa epäröivää prinssiä karistamaan epäilyksensä ja toimimaan svadharmansa, todellisen olemuksensa mukaisesti. Korostaessaan, että jokaisella ihmisellä on muuttumaton olemus ja sen mukainen tehtävä elämässä, jooginen maailmankuva huomioi ihmisten erilaisuuden. Ei voida olettaa, että sama ratkaisu sopisi kaikille.

Joogan ympärillä käytävää ideologista kahinaa kuitenkin luonnehtii moralisointi ja syyllistäminen. Syyllisyydellä hallitseminen ja yhdenmukaisuuden vaatimus ovat dogmaattisten uskontojen ja totalitaaristen ideologioiden erityispiirteitä. Jos ihminen saadaan vakuutettua siitä, että hänessä on jotain vikaa, että hän on ”syntinen” ja hänen on muututtava, häntä on helppo hallita. Tämä on päinvastainen päämäärä joogalle, jota voitaisiin kutsua täydellisen vapauden poluksi.  

Joogan mukaan täydellinen vapaus ei ole sitä, että vertauskuvallisesti peitämme koko maailman nahalla, ettemme joutuisi kohtaamaan heikkouksiamme. Jooga tarjoaa meille menetelmiä, joilla voimme oppia paremmin kohtaamaan todellisuuden sellaisenaan, nähdä asiat laajassa perspektiivissä ja tarjota konkreettista apua sitä tarvitseville. Ulkoisten olosuhteiden ja toisten ihmisten kontrolloinnin sijaan joogi kantaa turvallista tilaa omassa sisimmässään.